Ja alku
Antikvariaatin ovi narahtaa nuorikaisen ja tytön astuessa sisään. Uutuuttaan kiiltävät kirjat kohentavat olemustaan ja pälättävät, että nyt minut ostetaan, ei kun minut, minutpas. Hiljaa siellä tokaisee kauppias, muuten pääsette roviolle.
En minä mitään sanonut nuorukainen virkkaa, tulin palauttamaan tämän. Haa se ei kelvannutkaan uutuudet ivaavat kuorossa.
Kiitos kirjasta ja kaupanpäälisestä se on oikein hieno, mutta uskon, että jollakulla toisella on käyttöä sillä enemmän kuin nyt minulla. Uskon että he löytävät hyvän kodin, kuten minäkin löysin.
Kauppias ottaa kirjan laittaa sen ylähyllylle ja kynän hän laittaa laatikkoon. Näytätte onnellisilta ja siltä, että olette lähdössä matkalle. Tässä teille muistiinpanovihko, johon voitte kirjoittaa matkastanne.
Nuoret poistuvat kiittäen ja kumartaen ulos keväiseen kaupunkiin.
Kaukana ajan ja avaruuden tuollapuolla Ylimentori huokaiseen helpottuneena. No nyt näyttää paremmalta mustiaisten määrä on vähentynyt ja nuo nuoret varmaankin lisäävät empatiaa, jota maailma tarvitsee, tähän maailmankaikkeuteen.
Ja paluu 
